Teologisessa Aikakauskirjassa (3/2021) julkaistiin Mikko Punkin ja Itä-Suomen yliopiston ortodoksisen teologian apulaisprofessorin Pekka Metson artikkeli. Kirjoitus käsittelee jäsenyyden ja osallistumisen merkityksiä Suomen ortodoksisen kirkon 20–45-vuotiaiden passiivisten jäsenten keskuudessa.
Aineisto muodostui 74 lomakekyselyyn osallistuneen vastauksista. Kirkollisesti passiiviset vastaajat osallistuivat seurakunnalliseen toimintaan kalenterivuoden aikana enintään muutaman kerran, osa ei kertaakaan.
Passiivisten ortodoksien pääsyitä jatkaa kirkon jäseneni olivat: 1) mahdollisuus osallistua sakramentteihin ja toimituksiin elämän taitekohdissa yhdessä sukulaisten kanssa 2) osallisuus jumalanpalveluselämästä ja 3) ortodoksisen perinteen arvostaminen.
Kauemmas kirkosta vastaajia työnsivät kiire, vahva kokemus ulkopuolisuudesta, yksilön poikkeaminen kirkon edustamista arvoista sekä hankalaksi koetetut seurakunnallisten aktiviteettien ajankohdat.
Lukuisat vastaajat kertoivat, että toimintaan osallistumisesta ei ollut saatu myönteisiä yhteisöllisyyden kokemuksia. Henkilökohtaisella tasolla passiivisten ortodoksien kokemus yhteydestä ja osallisuudesta seurakuntaansa ja muihin seurakuntalaisiin on ohutta.
Johtopäätökset pähkinänkuoressa:
- Passiivisuus ei ole yksiselitteistä kirkosta poissaolemista. Siihen sisältyy jäsenyyden merkityksen pohdintaa, kirkon toiminnan ajoittaista seuraamista ja satunnaisia seurakunnallisia yhteyksiä. Jonkinlainen suhde kirkkoon on siis olemassa vaikka se ei näy osallistumisena.
- Kokemus ulkopuolisuudesta ja etuoikeutettujen klikkien dominoimista pienistä kirkollista piireistä vaikuttaa olevan merkittävä ongelma Suomen ortodoksisessa kirkossa. Yhteisöllisyyden ongelmat työntävät myös aktiivisia jäseniä kauemmas kirkosta.
MetaManagerin teologiaan kytkeytyvistä Tutkimus- ja selvityspalveluista saat halutessasi lisätietoja tästä tai ottamalla yhteyttä Mikko Punkkiin (etunimi.sukunimi@metamanager.fi/040-593 1732).
